Kristalliprinsessa

Eilen se loppui. Kuukauden liikuntakortti. Kuukauden aikana liikunnasta tuli entistä tärkeämpi osa elämää, kolme ohjattua liikuntatuntia per päivä. Nautin siitä ja se on kuin huumetta, jota on pakko saada lisää.

Tänään on kuvaukset, joten en ehdi edes käydä lataamassa korttia. Nautin kameran edessä olosta ja kuvatuksi tulemisesta ja tämä on todellakin uusi tunne. Ennen olen enemmänkin pakottanut itseni paikalle. Pakottanut itseni hymyilemään. Nyt todella haluan mennä kuvauksiin iloisena, tehdä parhaani ja nauttia tilanteesta. Tekeillä onkin nyt mallikansio and I’m happy for that.

Tänään, 18.11. ilmoitetaan aikaisintaan pääsykokeiden tulokset. Vahva tunne, että pisteet ei riitä paikkaan, mutta elämä jatkuu ja ehkä seuraavat pääsykokeet menee (toivottavasti) paremmin.. (:

Postissa ei tullut pääsykokeiden tuloksia ja ehkä parempi niin. Voinpa keskittyä enemmän kuvauksiin. Ainoa ongelma on, että en ole ehtinyt miettiä ja valita vielä viittä eri asukokonaisuutta. Aikaa toki on vielä pari tuntia. Tiedän, että se ei riitä. En ole myöskään hoitanut kynsiä tai edes meikannut ja silti olen kerrankin saanut jotain aikaiseksi. Huone on siisti, pyykit pesty ja tein jopa ruokaa itse. Eikä kello ole kun yksi. So weird feeling.

Huomenna olisi töitä aamu yhdeksästä kahteentoista, jonka jälkeen lähetään alottelemaan kaverille ja illalla pitäisi löytää itsensä vielä Onnelasta. Suhteilla ilmaseksi narikka ja sisäänpääsy sekä ilmaset juomat. Kyllä kelpaa.(;

Sunnuntaina voisi viimeistään käydä lataamassa sen kortin, että pääsisi taas liikkumaan. Onhan meillä talonyhtiössä ilmainen sali ja kotona juoksumatto yms. mutta ei ne vedä vertoja kunnon lihaskuntotreeneille tai kahvakuulalle. Pääsee taas tekemään sitä mistä nauttii ja missä on hyvä. Siihen voi luottaa kun haluaa muuta ajateltavaa, kun on surullinen, iloinen ja sen jälkeen on aina on entistä parempi olo ja mieli. Kaipaan tällä hetkellä myös hevosen selkään enemmän kun koskaan. Haluan ratsastamaan ja kisaamaan. Ollaan oma hevonen hankkimassa parin vuoden sisällä, mutta nyt otan itteäni niskasta kiinni ja rupean kisahevosta ettimään ja valmennuksiin osallistumaan. Kohta on se ihana tunne kun huomaa, että rahat on loppu. Sitä siis odotellessa. (:

Mutta nyt vaatteet, meikki, kynnet ja matkaan!

Syksy on tullut. Blogin viime aikainen hiljaiselo on päättynyt. Kylmyys on palannut.

Näin käy joka vuosi. Syksy tulee liian nopeasti. Olisi ollut ihana katsella pidempään vihreää nurmikkoa ja kauniita kukkia. En innostu syksystä. Vihaan pimeyttä. Pelkään synkkyyttä. Kaipaan jo nyt kevättä ja kesää. Niiden värejä ja aurinkoa.

Onneksi tulee talvi. Ei, talvikaan ei vedä vertoja keväälle tai kesälle, mutta synkkyyden jälkeen maa nukkuu paksun kauniin lumipeitteen alla ja herää vasta lintujen palatessa keväällä.

Mutta entä minun syksyni?

Linnanmäen jälkeen aloin työskennellä R-kioskilla. Eihän se ehkä unelma duuni ole, mutta kyllä kymmenen euron tuntipalkalla töitä tekee, varsinkin jos kävisi niin, että ei nyt opiskelupaikkaa saisikaan. Mielummin sitten töitä ja liikuntaa kun kotona istumista (tulisin hulluksi päivässä). Pääsykokeet Tampereelle oli kuun vaihteessa ja niiden tulokset ilmoitetaan aikasintaan 18.11. Ensi viikolla olisi toiset pääsykokeet Helsingissä.

Tämän lisäksi olen suhteessa ja kyllä, se on ihme. Kaukosuhteessa Mr. J:n kanssa. Välimatkana Helsinki-Jyväskylä. Tottakai suhde on ollut aina välillä vaikea ja on tullut tilanteita joissa miettiä mikä olisi oikea ja perempi ratkasu. En usko, että “oikeaa” ratkaisua edes on. Mutta eletään hetkessä ja koitetaan saada suhde toimimaan ja tehdä töitä sen eteen. Ehkä se on sen arvosta.

On syksyssä ollut paljon muitakin hyviä hetkiä ja tapahtumia edellisten lisäksi.

Linnanmäen päättäjäisjuhlat koristeluineen, ruokineen, pukukoodeineen ja jatkoineen. Linnanmäen pikkujouuristeily parhaassa seurassa ja mahtavalla fiiliksellä. Illat kavereiden kanssa sekä kaikki uudet ihanat ystävät jotka on saanut. Bileistä puhumattakaan.

Silti en pidä syksystä. Nyt kun kaikki värit ovat kadonneet ovat pimeys ja kylmyys taas täällä.

Vihdoin on aikaa (ja motivaatiota) kirjoittaa, viime kerrasta onkin jo pitkä aika.. Ja mikä parasta, kesä on täällä!

Ulkona on kaunista ja säät ovat lämpimiä. Miten ihanaa ottaa ulkona aurinkoa ja käydä piknikillä kavereiden kanssa, huolimatta siitä, että kaikki päivät menevätkin oikeastaan töissä. Tiesin kyllä, että työpäivät olisivat pitkiä, mutta nyt on oikeastaan ollut vain 10 ja 11 tunnin päiviä, mutta kyllä niihinkin tottuu, uskokaa tai älkää!

Ainoa huono puoli noin pitkissä päivissä on, että samana päivänä ei ehdi muuta tehdä, mutta positiivista on sitten pidemmät vapaat. Ja kyllähän tuosta ihan suht hyvin rahaakin tulee..

Riitelin Mr T: n kanssa kun törmättiin sattumalta baarissa ja herra alkoi huutaa ja syyttää meijän erosta. En kuulemma tajunnut mitä hyvää olen pilannut jättämällä hänet ja ottamalla toisen. Mutta mikä parasta, en tunne enää mitään kyseistä henkilöä kohtaan. Ah miten iloinen olen tästä!

Ylioppilasjuhlatkin olivat ja menivät. Lauantaina juhlat oli R-lammilla jatkoja lukuunottamatta ja sunnuntaina isot juhlat pidettiin Helsingissä.

Merkinnästä ei tällä kertaa tullut kauhean pitkä, mutta näin pitkiä taukoja kirjoituksien välissä ei tule enää olemaan, I promise! Nyt ottamaan aurinkoa kauniiseen ulkoilmaan! (8

Well my heart knows me better than I know myself
So I’m gonna let it do all the talking.
I came across a place in the middle of nowhere
With a big black horse and a cherry tree. <3

Lauantaina oli koulutus Linnanmäellä, jonka jälkeen lähettiin Kaisan kanssa Circukseen juhlimaan. Oli ihan mahtava ilta! Oltiin kuitenkin kotona (jo) puol 5 aikaan, maailman mielenkiintoisimman bussimatkan jälkeen. Saatiin Kaisan ja yhen kundin kanssa kaveriksemme sellanen kuuro nainen, joka yritti iskeä jokaista bussissa olevaa miestä ja arvosteli niitä kuuluvasti. No, ainakin meillä oli hauskaa.

Tenttikin meni ekalla läpi ja kaikki vielä oikein. (: <3

Friends are like diamonds <3

Viime kirjoituksesta onkin jo hetki ja hirveä kiire koko ajan. Viime viikonloppuna Sari ja Tanja tuli R-lammille juhlimaan. Alotettiin meillä ja tavattiin sitte Jenni, joka lähti käymään minttukaakaolla meijän kanssa Oskarissa, josta jatkettiin sitte Bostonii. Oltii haettu ensimmäiset juomat, ku siihen tuli joku vanhempi mies iskemää, joka osottautu meijän edellisen (järkyttävän) kuvismaikan pojaks. No kyllä se juomat tarjos..

Koulutuksia on ollu jo pari. Ne on palkallisia sentään. Muistin palauttaa verokortinki eile, eli kaikki toisaalta tuolta osin hyvin. Huomenna on vielä yks koulutus, ens viikon viikonloppuna molempina päivinä ja seuraavan viikon tiistaina. Sitte olis kaikki käyty, vielä pitäis suorittaa siitä tentti netissä. Kolme saa mennä väärin. Ehkä se ei oo hirveen vaikee.. Ja sitte alkaiski jo työt.. ((:

Kävin eile Stockan hulluilla päivillä Petrin kanssa. No, hyvä jos pystytään olee kavereita. Illan kuitenki kruunas se, et Mr. T laitto viestiä. Se kysy, et oonko koskaa ees välittäny siitä oikeesti. Kyllä se tietää. En vastannu sen viestiin, jonka seurauksena tuli toine, jossa se pyys mua huomenna (tänään) sen luokse, ku olis kuulemma mukava “kattoo telkkaria ja jutella”. Ja paskat. Se ei pystyis siihen. Ja mä oon päässy yli enkä mä jaksa katella tollasta käyttäytymistä. Jätin vastaamatta..

Sunnuntaina äiti ja pojat lähtee Tallinnaan mummin kanssa, mua ei sinne saa vähään aikaan. Jään mielummin isän kanssa kotii, se tulee vasta la-su välisenä yönä kavereidensa kanssa Leviltä, eikä olla nähty meilkei pariin kuukauteen.

Thomas on tullu Taiwanista takas ja meijän piti nähä tänään. Se ei vaan tajua et ku kello on 12, nii mulla saattaa olla muitaki suunnitelmia tälle päivälle, et mä en sit todellakaan jää odottamaan jos herra nukkuu. Äiti tulee töistä jo kolmen aikaa ja lähetää ostamaa maaleja ja tehään pizzaa. (:

“Well someone told me yesterday
That when you throw your love away
You act as if you don’t care
You look as if you’re going somewhere

But I just can’t convince myself
I couldn’t live with no one else
And I can only play that part
And sit and nurse my broken heart

Now no one’s knocked upon my door
For a thousand years or more
All made up and nowhere to go
Welcome to this one man show

Just take a seat they’re always free
No surprise no mystery
In this theatre that I call my soul
I always play the starring role”

<3 I’m Happy <3

Oltii sovittu muiden kolmosten kanssa, että käydään perjantaina yksillä, kun tililläkin oli vielä rahaa. Pelattiin sitten bilistä Saran kanssa melkein koko aika ja lähettiin vähä enne muita Saralle.

Illalla tuli sit viesti Mr J:ltä, että lähtisinkö kävelylle. Hetken päästä herra sitten ilmestyi ovelle mukanaan ruusu ja suklaarasia! (:

Oltiin joitaki viikkoja sitte “sovittu”, että lähtisin sen ja sen kavereiden kanssa Kuopioon bilettämään lauantaina, mutta olin perunu lähtöni torstaina. Nyt kun sitä kysyttiin uudestaan, niin tuntui vain etten voisi kieltäytyä taas..

Perjantai iltana eksyttiin sitte vielä kavereiden kanssa laulamaan karaokea (Vapaa <3) ja soittamaan kavereiden kanssa englannin ja ruotsin opettajille (tietenkin baarista), ja kyselemään yo- kokeiden tuloksia. Näillä näkymin musta olis tulossa ylioppilas! Ou jee! (:

Lauantaina sitten ajettiin Mr J:n kanssa mun autolla Sjoelle ja siitä mentii junalla Kuopioon. Käytiin ensi vähä kiertelee kauppoja, haettiin pizzat mukaan ja lähettiin sen ja sen exän kämpille (ai hieman kiusallistako). No kiusallisuuden tunne lähti kuitenki melko nopeesti pois ja ilta oli ihan mahtava. (: Loppuillasta oltiin Sarin kanssa aika paljo yhessä ja juoruttiin kaikki maailman asiat läpi (ja niitä riitti). Sari vaa yritti vakuuttaa, et sitä ei todellakaa haittaa jos mulla ja J: llä tulis olemaa joskus enemmänki juttua.

Lähettiin sitten porukalla vielä parin toisen kaverin luo keskustaan. Pelattiin sitte Rappa kaljaa, juotiin boolia ja syötiin herkkuja. Myöhemmin sitte lähettiin vielä kaikki Vip- asiakkaina Onnelaan. Löysinkin itseni hotellista yöpymästä Mr J:n kanssa.

Aamulla oli vähä huono olo, mutta oma vikahan se oli. Käytiin sunnuntaina vielä syömässä ja sorruin ostamaan aivan ihanat Niken kengät <3.

Oon nyt törmänny kaks kertaa mun exään, eikä se ees kato muhun päin. No, omapahan on elämänsä ja menetyksensä, jos ei edes kaveri halua olla. Enkä voi väittää valehtelematta, että tuo minua haittaisi. Olen kattonut tuota käytöstä jo liian pitkään ja hakannut päätä seinään sen takia.

Mutta elämä hymyilee ja uusi viikko alkaa! ((:

When the night has been too lonely

and the road has been too long
and you think that love is only
for the lucky and the strong
Just remember in the winterfar beneath the bitter snows
lies the seed
that with the sun’s love
in the spring
becomes the rose

Rose

Today, I’m the happiest girl in the world. (:

Miten ihana on herätä hyvin nukutun yön jälkeen, kun aurinko paistaa ja puhelimeen on tullut 7 ihanaa viestiä ja pari vastaamatta jäänyttä puhelua. Tuolilla huomaan ison paketin minkä perhe on lähettänyt 19- vuotis synttärilahjaksi. Paketissa oli aivan ihana Guess: in laukku, koruja ja rahaa ja kaveritki laitto viestiä, että on leiponu kakun ja kutsu mut illalla niille “juhlimaan”. Ihania ihmisiä <3 ((:

Miten elämä yhtäkkiä tuntuuki aika mukavalta ja asiat yksinkertaisemmilta, jopa melko selkeiltä?

Sain eilen kutsun Jyväskylän ammattikorkeakoulun Nursing- linjan pääsykokeisiin. Ajattelin tänään laittaa hakemukset myös suomenkielisiin opiskelupaikkavaihtoehtoihin. Haen kaikkiin viiteen mahdolliseen, joskin sairaanhoitajaksi, mutta vaan eri kouluihin.Yliopistojen suhteen en vielä tiedä mitä teen, ei ehkä ole minun paikka..

Kesätyö Linnanmäellä laitetyöntekijänä alkaa jo ensi kuun 30. päivä ja kestää koko kesän. Koko ens kuu on nyt täynnä koulutuksia, mutta onneks siellä on kaks tälleen etukäteen tuttua ihmistä nii ei tarvi iha yksin mennä. (:

Kun nyt vaa pääsis ylioppilaaks nii kaikki olis nii ihanasti. En kuitenkaan taida tätä ihanaa ja kaunista päivää pilata kysymällä alustavia tuloksia. Huomenna sitten.. (;

Dreams will come true,
If you try,
You will fly
There’s always something good
Around a corner,
I used to think
That was a lie.

And you may think this is the end,
You’ll never make another friend,
But you’re wrong…

I gotta be the
Happiest girl in the world right now,
I thought my friend had let me down
But she didn’t,
Oh no she didn’t,
Now I am the winning girl,
The one filled with glee,
My eyes have adjusted,
Now I can see
That I really must be
The happiest girl in the world

Mitään erikoista ei ole tapahtunut ja silti saan aikaseksi vaikka mitä ihmissuhdedraamoja. Mutta kyllä, olen edelleen sinkku.

Yksi ihminen kuitenkin vähän häiritsee. Hän on armeijassa ja ollaan nähty aina kun hän pääsee lomille. Viimeksi perjantaina, enkä tiedä mitä hän oikeastaan minusta haluaa. Kaikenlisäksi hän halusi jäädä yöksi ja viedä tulevaisuudessa ulos syömään. Onko hän oikeasti kiinnostunut vai olenko hänelle laastari? Vai onko hän minulle laastari? Joka tapauksessa hän jäi yöksi.

Exä sai kuulla kyseisestä pojasta ja pisti välit kokonaan poikki. Ei voi kuulemma enää luottaa muhun kun oon vapaa ja hengaan toisen kanssa. No ehkä parempi niin. Ei se pystyis pelkkä kaveri olemaankaan. Sitä paitsi kyseinen ihminen on 6 vuotta vanhempi, helvetin mustasukkainen, ennalta arvaamaton, liian pervo ja käyttää liikaa alkoholia minun makuun ja oltiin yhdessä silti liian pitkään. Joten ehkä asiat on paremmin näin.. Tai ehkä tää on vaan toive ajattelua, kuka tietää..

Kun ongelmat jäisikin noihin kahteen..

Eikö tässä vaiheessa tajuaisi jo jarruttaa..?

Helsingistä viestiä laittaa Mr. P, farmaseuttiopiskelija, jonka tapasin joskus bileissä. Tapailtiin vielä vähän aikaa sen jälkeen, mutta tein aika nopeasti selväksi, että juttu ei tulisi toimimaan. Nyt kuitenkin hän ehdottaa taas treffejä.. En kuitenkaan aijo suostua ja ilmaisen asian jotenkin nätististi. Niinkun Mr. A: llekkin, joka laittaa viestiä aina sillon tällön. Hän on todella söpö, mutta luonne ratkaisee, en pidä niin itsevarmoista ihmisistä. En vaan tule toimeen.

Mr. R soittelee taas aina välillä. En ymmärrä mitä se näkee mussa, me ollaan ihan eri maailmoista. Ja kaiken lisäksi ihastuin sen parhaaseen kaveriin, joka ei kuitenkaan sillon ollut valmis uuteen suhteeseen. Nyt tilanne on toisinpäin..

Vielä olisi kaksi miestä. En välitä heistä kun kavereina, joten ehkä jään nyt vaan odottelemaan valkealla ratsulla saapuvaa prinssiä, jonka kanssa asioita ei tarvitsisi edes miettiä..

welcome to my wonderland
it’ll take time to find out where we stand
in all this mess
there was the first day for me too
and i had no guide and i was lost like you
I still am

Joskus mä mietin, et olisinko onnellisempi, jos olisin tehny joitain asioita toisin. Muuttaisinko jotain, jos ajassa pääsis taakseppäin. Muuttaisinko kaiken, muuttaisinko vain huonot muistot, muuttaisinko mitään.